On sitä vähän tullut laihduttua. Tuli innostuttua uudestaan uimisesta, kun asun entisen kouluni vieressä ja sen uimahalli on uudistunut kaikin puolin hyvinkin siedettäväksi. Eikä hintakaan ole paha, 2,75e.

Viime kerralla painoryhmässä johtava 'täti' sanoi, että minulla olisi hänen syömishäiriötä tutkivan miehensä mukaan vain kaksi vaihtoehtoa:

1. Ostaisin laihdutuslääkkeitä tueksi, ne maksaisivat helvetisti ja eivät välttämättä toimisi. Lisäksi joku oli kuollut niitä käytettyään kun hänellä oli mielialalääkkeet. :p

2. Ostaisin heidän Herbalife- proteiinijauheita.

"Ja jos vanhempasi eivät suostu kumpaankaan, niin ihmettelen kyllä, onhan kyse sinun elämästäsi. Eivät he voi jättää sinua yksin. Luulisi, että rahaa liikenisi edes vähän, jotta he voisivat auttaa sinua."

Olin vain että kyllä joo aivan. Mietin tosin tässä, että voiko minun tilanteeni olla muka oikeasti niin paha, että on vain nuo kaksi vaihtoehtoa ja se, että lihon hiljalleen lisää ja lisää?

Onhan totta, että olen aikamoinen herkkuaddikti, mutta yritän sentään koko ajan. Joskus tulee viikon mittaisia laajoja repsahduksia, syynä se, että on ahdistusta ja masentaa.

Onhan sen tyypin helppo suositella omia  tuotteitaan, onhan sitä kivaa saada lisää rahaa. Ja jos uhri onnistuu laihdutuksessaan, siitä tulee imagolle pisteitä ja lisää uusia uhreja voi löytyä.

Eli olen aika skeptinen tuon jutun suhteen. Kyllähän tosiasia on, että laihdun todella vaikeasti. Mutta jos yritän syödä paljon proteiineja, menen ihan tukkoon, vaikka joisinkin paljon vettä. Eli se ei vain sovi minulle.

Viime kerralla oli suurpunnitus, eli näin myös kuinka paljon olen laihduttanut rasvaa, kuinka paljon lihasta, millainen kehon ikä on, paljonko painan... Olin sitten laihtunut lihasta, mikäli vaakaa oli uskominen. Mutta miten muka voisin syödä päivittäin 110g proteiinia? En pysty! Ja nyt kun on vielä näitä eläininfluenssia, niin iskee paniikkikin. Enkä jaksa puputtaa proteiinia koko ajan!

Miksi kaikki tehdään niin hankalaksi meille laihduttajille?