Tässä salaattia pupustellesani mieleeni nousee monia asioita. Miksi joulukinkku on niin suolaista? Milloin ystäväni soittaa minulle? Miksi jotkut kuvittelevat laihduttamisen olevan helppoa?

Salaattiini kuuluu - yllätys yllätys - salaattia, kurkkua, paprikaa ja joulukinkkua. Ja onhan siinä hieman sitruunamehua ja appelsiinimehua. Aamulla söin enkelisuklaita katsoessani Marikkia ja pipareitakin meni yli kymmenen. Ne ovat vain niin hyviä, kyllä äiti osaa.

Aina sitä sanotaan, ettei tietokoneen tai television ääressä saisi syödä. No, kerran kaadoin tietokoneella maitoa kopiokoneeseen, vahingossa, ja se suuttui. Mutta olen oppinut siitä. Mitä nyt joskus muutamia murusia tippuu näppäimien väliin.

Teille tulee varmaan mieleen hyvin ylipainoinen, rasvahiuksinen, rillipäinen, akneinen valas istumassa tietokoneella. Melkein osuitte oikeaan, mutta aknea ei ole, ei rasvaisia hiuksia ja rillejä en pidä, vaikka vähän likinäköä onkin. Läskini eivät lotise kun vaihdan asentoa eikä minulla ole läskimakkaraista kaulaa. Oikeastaan olen nätti tyttö, mutta vararengasta löytyy. Enpähän uppoa uidessa.

En ole vielä päättänyt, mikä valas olen. Ryhävalas kuulostaa hirveän turpealta ja läskistiseltä, joten se en ainakaan ole. Miekkavalas kuulostaisi sopivalta, sillä haluaisin osata miekkailla ja miekkavalaat ovat kauniita. Niillä on kiva kieli.

Oikeasti haluaisin olla hauki. Lihansyöjä kun olen, särki en voi olla ja muutenkin ne ovat niin epämiellyttäviä limaisuudessaan, oranssien silminensä ja pelleillessään kohon kanssa. Ahven on nätti, mutta en ole niin viaton sarkastisuuteni ja suoruuteni takia. Hauki. Hauki on siis kala, ei valas.

Minulle ei tullut äkillistä havahtumista että hei, olen läski, vaan olen tiennyt sen pikkulikasta asti. Ala-asteella olin miedosti pullea, yläasteella laihduin ja lihoin, lukiossa olin läski ja nyt olen iso hyllyvä valas. On se jännää se evoluutio. Olen tässä vuosien varrella kärvistellyt läskiyttäni ja kuullut siitä paljon paskaa. Ihmiset ovat tulleet huomauttamaan, että tietynlaisia vaatteita ei kannata käyttää ja tuota noin, tiedätkö että olet läski? Joo, en. Minullahan on siis vähän samantapainen ongelma kuin laihoilla anorektikoilla. He ovat mielestään läskejä, minä olen mielestäni laiha. C'moon, miettikää!

Se, että olen ylipainoinen, ei takaa sitä että olen idiootti. Kyllä minä tiedän lukuisista rasvakerroksistani, paisuneesta perseestäni ja muhkeista alleistani. Tiedän, että minun pitää laihtua etten saa terveydellisiä ongelmia ja että yleiskuntoni ja hieman rempallaan oleva itsetuntoni kohoavat. Laihduttaminen on vain vaikeaa. Se ei ole "tuosta vaan"- homma. Voin käydä paskalla tuosta vaan, mutta läskien heittäminen veks on vähän pidempiaikaisempi prosessi.

Kun sitä sokeriaddiktiota/ahmimishäiriötä on (ei bulimiaa, hankkikaa tietoa), sitten välillä huonoja fiiliksiä ja muuta, niin ei ole ihan helppo laihtua. Ja melkein aina isona kalana olleena on vähän vaikea äkkiä luoda läskinsä ja nahkansa uuteen uskoon ja muuttua pikkukalaksi. Ei, en elä missään kuplassa, vaan tiedän täsmälleen millainen olen ja millainen minusta tulee jos jatkan syöpöttelyä.

Tämä valas on saanut nyt todellakin tarpeekseen ja hän pyytää muita valaita mukaansa laihduttamiseen. Valaasta kalaksi- projekti 2009 - kuka tulee mukaan?