Näin kunnon puputuksen jälkeen tekee valtavasti mieli suklaata. Vähän niin kuin ruokaröökiä. Surullinen fakta on se, että jos otan yhden suklaan, otan myös toisen. Ja kolmannen. Ja niin edes päin.

Taidan vetäytyä kärttyisyyteeni ja olla ottamatta suklaata. Mandariinin otan. Hassua miten pari pientä ainetta voi aiheuttaa vihaisuutta ja itsehillinnän kärvistelyä.

Joku voisi tähän sanoa, että hei, on joulu. Ota nyt vaan se suklaa. Aloita sitten uutena vuonna. Mutta kun idea on juuri se, etten aloita uutena vuonna tai huomenna tai Maanantaina. Vaan aloitan tänään, vaikka aamulla söin suklaata ja pipareita. Olen kyllästynyt lykkäämään päätöstäni, vaahtosi Unelma ja haaveili suklaasta.

Ei tässä suklaaninnossa voi sanoa muuta kuin eih.