Nyt olen taas siinä pisteessä, että muserrun kuin digestivekeksi, valun alaspäin pöydänpintaa kuin siirappi, tihkun karvaita kyyneleitä kuin karvasmanteliöljypullo ja depressoidun elämästäni kuin jatkuva, angstinen teini.

Kyseessä on laihdutusprojektini, joka on ihan päin persettä. En minä kykene laihtumaan. Tällä hetkellä paino on 108 ja vituttaa. Olen työharjoittelussa leipomossa enkä saa tehdä siellä mitään älykästä, joten vielä enemmän masentaa. Eikä minulle oikeastaan paljoa puhuta, ellen itse avaa läskisuutani. Perjantain skippasin, koska en enää jaksanut. Olen tehnyt masennustestejä netissä, ja niiden mukaan masennusta on joko lievästä vaikeaan, otetaan siis keskiarvoksi keskivaikea, mitä sairastin viimeksi kunnolla yläasteella. Ei ole mahdollisuutta päästä terapiaan, koska rahaa ei ole. Vielä kivemmaksi asian tekee se, että äiti luulee että tililläni on edelleenkin satoja euroja, vaikka olen tuhlannut ne jo kauan sitten. Ja vaikka opintotuki on 80e/kk, sekin menee heti. Minulla on siis myös rahankäyttöongelmia.

Haluaisin laihtua niin kovasti, niin hartaasti, mutta se on vaikeampaa kuin osaisitte kuvitellakaan. Suurimmalta osalta ihmisiä kuulee sen että "syö vähemmän  ja liiku enemmän", mutta ongelmana onkin se, rakkaat ihmiset, että maailmassa on myös syömishäiriöisiä ja masentuneita. Jos minulla ei olisi mielenterveyden ongelmia eikä syömishäiriötä ja raha-asiat olisivat kohdallaan, voisin toteuttaa laihduttamistani kyseisen neuvon mukaan. Normaali läski kykenee laihtumaan ilman apua, jos vain itse haluaa.

En malta odottaa, että pääsen kuun lopussa psykiatrille. En tosin usko, että pääsen sitäkään kautta hakemaan apua syömiseeni, koska yrittäessäni aiemmin päästä syömishäiriöisten poliklinikalle oman terveysasemani kautta, en päässyt koska olin kuulemma liian vanha ja jonoa olisi vuosia. Eli lapset, jotka ovat oikeastaan vain anorektisia tai bulimikkoja, pääsevät hoitoon, mutta aikuisiässä olevat läskit eivät pääse? Onhan se reilua... erittäin.

Inhoan sitä, kun ammetta vastapäätä on koko seinän mittainen peili. On hehkeää katsoa itseään suihkussa, katsoa kuinka pisarat kirmaavat pitkin selluliittisia reisiä. Ja tietenkin loisteputkivalaistus parantaa ulkonäköä vielä lisää. Ihastuttavia nuo suihkuhetket.

Masentaa siis. Miksei mistään saa apua? Mieluiten olisi anoreksinen. Pitääkö tässä ruveta lihomaan kolmesataakiloiseksi, että saa apua?

Ostin kaveriltani päivän Nutrilet VLCD Shake Suklaa- pusseja 5kpl ja päätin kokeilla niitä tänään. Pussin sisältö sekoitetaan 2dl kylmää vettä. Lisäksi juodaan kalorittomia juomia ja jos on pakko nakertaa jotain, voi nakertaa kasviksia.

Ote: "Erittäin niukkaenerginen dieettivalmiste laihduttajille. Suklaanmakuinen.

Nutrilett VLCD Shake on jauhemainen ravintovalmiste, joka auttaa tehokkaasti laihtumisen alkuun. Saat tarvittavat kuidut ja tärkeät ravintoaineet samalla, kun painosi putoaa.

Voit pudottaa painoasi nopeasti ja tehokkaasti korvaamalla kaikki ateriat 1-2 viikon ajan viidellä (naiset) tai kuudella (miehet) Nutrilett Shake-annoksella päivässä. Viidestä (kuudesta) annospussista saat tarvittavan päivittäisen ravintoaineiden määrän, mutta vain 555 (666) kilokaloria. Normaalisti päivän aterioiden kalorimäärä on 2000-3000 kilokaloria.

Jos käytät ravintonasi vain Nutrilett Shake-tuotteita, päivittäisen ravintomäärän saamiseksi on tärkeää, että nautit joka päivä viisi (kuusi) Nutrilett Shake-annosta. Jos haluat jotakin pureskeltavaa, suosittelemme vihanneksia.

Muista juoda päivittäin vähintään 1,5 litraa kalorittomia nesteitä (mieluiten vettä) Nutrilett Shake-annosten lisäksi.

Pysyvän painonpudotuksen kannalta on tärkeää, että noudatat terveellisiä ruokailutottumuksia ja harrastat liikuntaa. Kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, että Nutrilett on sekä turvallinen että tehokas laihdutusvalmiste."

Elikäs. Olen nyt käyttänyt kaksi pussia viidestä. Oireina on ilmennyt päänsärkyä, jumitustilaa ja hillitöntä nälkää. Miten jotkut voivat nauttia - anteeksi vittuuntuneena joutua syömään - näitä jopa viikon tai kahden ajan?

Ensimmäiset kaksi kulausta olivat ihan hyvänmakuisia. Mutta sitten maku alkaa pahentua. Tottuuhan siihen vähän, mutta aika paskaa on. Vaikka makuna on suklaa, taustamaku on kuin banaania, johtuu kaiketi proteiineista ja kuiduista.

Ihanan vittuuntunut olo. Noh, tuleepahan kokeiltua. En voi sietää laihdutusryhmiä, kun niissä on aina vetäjinä sellaisia ylipirteitä ja pirtsakoita laihoja tätejä, jotka alistuvasti paimentavat kasvispolulta eksyneitä läskilampaita. "No niin, nyt ollaan kaikki yhdessä täällä, mennään rinkiin istumaan kuten AA-kerhossa, lauletaan vaikka alkuun SInkki Raudan iloinen laulu "On mukavaa olla laiha", sitten jokainen saa kertoa miksi on päästänyt itsensä tämmöiseen kuntoon." Ja Pikku-Britannian laihisryhmän sketsit ovat loistavia, btw.

En ole liikkunut kunnolla pariin viikkoon. Masennus on iskenyt, ahdistus raatelee hampaillaan. Eilen söin ainakin 250g tortillachilisipsejä, tänään söin aamupalaksi niitä ja kaksi keittolautasellista vaniljajäätelöä neljällä digestivekeksillä. Nyt hävettää.

Miten ihminen voi repsahtaa niin helposti? Kulinaristi olen, mutta liian vapaamielinen. Voi kun olisi joku, joka potkisi perseeseen. En sentään ostanut Hulluilta päiviltä rasiallista Brumbergin suukkoja.

Eilen meni tosiaan ihan hyvin syömisen suhteen, tänäänkin on mennyt ihan hyvin. Stepmaniaa jaksoin jopa harrastaa eilen illalla.

Päätin, että tänä viikkona en osta herkkuja ja yritän olla syömättä niitä. Koulussa meni ihan hyvin, söin kiisseliä jälkkäriksi ja maistoin muutaman palan leivonnaista, kotona tein omenajälkiruokaa ja söin sitä. Meinasin sortua ostamaan lounasrahoilla koulun päätteeksi herkkua, mutta ostinkin raejuustoa. :)

Vedin 11 biisiä Stepmaniaa, eilen 23 biisiä. Tasot Standard ja Heavy.